Turkkilaista vieraanvaraisuutta!

Ihan hassua kuinka paljon mulla on täällä ohjelmaa jatkuvasti! Kaikki on ällistyttävän ystävällisiä ja kutsuja kaikkialle satelee! Eilen (lauantaina) oli siis puolikas päivä eli kahteen asti duunia, jonka jälkeen kolleega  (kirjotetaanks se muuten kollega, eikä kolleega?!) pyysi mukaan piknikille.. Luulin, että kyse olisi ollut ihan basic puistossa istumisesta, mutta, mutta.. Mentiin ekaks ratsastamaan! En oo ikinä ratsastanu ennen ja asiaa ei helpottanut turkin kieliset neuvot! :) 

Matkalla "piknikille"

Mun heppa..

Aluksi mun kävi sääliks mun heppaa, kun se näytti niin laihalta, mut ei se kyllä väsynyt ollu! Luulin että mä ratsastaisin, mutta tuntu et heppa kyl enemmän vei mua. :D Empatiapäissäni en edes tajunnut, ettei meillä mitään kypäriä ollut kellään ja vasta jälkeenpäin tajusin kuin vaarallista mun touhu oli.. Vetelin melkein laukkaa, ilman mitään tekniikkaa tai suojavarusteita! Onneks sain rauhotettua mun hermojani piknikin ja teen merkeissä.. Oli kiva paikka missä oltiin ja hassua oli, et joko sait tuoda omat safkat ja ravinteli tarjos grillin tai sit voit ostaa grillattavat ravintolasta! Ja mehän rillattiin!!

"Piknikillä"

Turkkilaisen teen väsäysvehje..(Yksinkertasempi miltä näyttää)

Joskus seiskan maissa iskin kämpille takas, jossa olin joutunut taas piilottamaan mun tavarat, koska vuokraisäntä tuli tsekkaamaan paikkoja ennen kuin muutetaan pois (JEI! Muutto isompaan kämppään ens viikolla!) ja hän nyt ei satu olemaan tietoinen siitä, että samassa asunnossa asuu sekä tyttöjä, että poikia.. Meillä on kaikilla siis omat huoneet, mutta kaikki ei kuitenkaan hyväksy tällaista asumusjärjestelyä :) Jäätävää kiirettä ampasin etsimään kakkukauppaa, josta voisin ostaa jotain viemisiä toisen kolleegan "tupareihin". Oikeastaan juhlittiin sitä, että he olivat ostaneet asunnon nyt omakseen. 

Ehkä matkalaukun ryppysin mekko..

Ja kaupungin räjähtänein tukka! Onneks pirskeissä oli monilla huivit päässä, niin erotuin mun "kampauksella" vielä enemmän :)

Sain ostettua jotain turkkilaisia pieniä jälkiruokaleivoksia putiikista, jossa tuntu ihan Kertulta, kun myyjä  maistatti (aivan varmasti pelkässä lihottamistarkoituksessa) puolet valikoimasta! Epäilen vahvasti että turkkilaiset jälkiruoat on pelkkää sokeria! Ne on tehty sokerista, paistettu sokerissa ja kuorrutettu sokerilla!!  Pelkään aidosti lihovani täällä aivan järjettömästi. Tai kuten paikalliset sanoo "kasvattavani mun turkkilaista lihasta"!! :) "Pirskeet" oli hjuvin rauhalliset, osaksi varmasti johtuen kielitaidon puutteesta ja mun hitaudesta selata mun rakasta sanakirjaa löytääkseni sanat, mutta oli kiva nähdä perinteinen paikallinen koti ja tarjoilut oli myös kohdillaan!!

Vasta puolenyön jälkeen alettiin tekemään lähtöä, kaikilla muilla tuntui riittävän energiaa, mutta sekin on varmaan sokerin ansiota! ;) Hauskaa oli! Tänään on kohteena Pamukkale! Turkkilaista saunomista, turisteilua ja hierontaa!! Sormet ristiin, ettei sada!! Näyttää meinaan uhkaavasti siltä..